Se’irim ovat juutalaisen perinteen demoneja.
Vuohenhahmoisia asukkaita autiomaassa, pellolla ja raunioissa.
Se’irim ovat karvaisia, vuohen- ja pukinhahmoisia demoneja Heprealaisessa Raamatussa. Ne asuttavat autiomaita, avoimia peltoja ja hylättyjä raunioita, ihmisen järjestyksen ulkopuolista kaaoksen tilaa.
Aikoinaan niille kohdistui peltouhrikultti, jonka raamatullinen laki tuomitsi jyrkästi: Leviticus 17,7 kieltää edelleen teurasuhrien tuomisen niille. Profetioissa niistä tulee kirjallisia vertauskuvia sivilisaation romahtamiselle erämaaksi.
Tyyppi: Vuohenhahmoiset pelto- ja autiomaademonit
Alkuperä: Heprealainen Raamattu, eri tekstikerrostumat
Tekstit: Pyhyyslaki (Leviticus), kronistinen teos, Jesaja 13 ja 34
Ajanjakso: raamatulliset aikakaudet vastaanottohistoriaan asti
Ulkonäkö: karvainen, vuohen- ja pukinhahmoinen
Todisteet jakautuvat Heprealaisen Raamatun eri kerrostumiin: pyhyyslakiin, kronistiseen teokseen ja profetiaan.
Muinainen Israel ja Levantti; Se’irimien asuinsijoina pidetään autiomaata, avointa peltoa ja hylättyjä raunioaluetta.
Hyvin tutkittu: itse raamatulliset todisteet sekä alan tietosanakirjat, ennen kaikkea Dictionary of Deities and Demons in the Bible.
Heprea: Yksikkö sa’ir, juuresta sa’ar, karkea tai karvainen. Sanalla on kolminkertainen merkitys: adjektiivi karvainen, vakiosana vuohipukille sekä merkitys satyyri tai vuohidemoni. Tämä kolmiselitteisyys on kaikkien käännösongelmien juuri.
Ulkomuoto
Se’irim ovat vuohen- ja pukinhahmoisia, karvaisia olentoja. Ne asuttavat autiomaita, avoimia peltoja ja hylättyjä raunioita, järjestyksen ulkopuolista kaaoksen tilaa; ne huutavat toisilleen ja tanssivat. Kiistanalaista on, tarkoitetaanko niillä todellisia villivuohia vai yliluonnollisia olentoja.
Vaikutus
Leviticus 17,7:ssä ja Kronikassa Se’irim ovat kultillisten uhrien vastaanottajia, ei vain eläimiä. Jesaja 13:ssa ja 34:ssä niistä tulee kirjallisia vertauskuvia sivilisaation romahtamiselle erämaaksi.
Vuohidemonien tärkeimmät piirteet pikakatsauksena.
Heprealaisen Raamatun demoneja, joilla on jälkielämä käännöksissä ja tulkinnassa, peltokultista satyyritulkintaan.
Maalaisväestön peltokulttia ja rappeutumisen paikkoja: autiomaita, avoimia peltoja ja hylättyjä raunioalueita.
Karvaisia, vuohen- ja pukinhahmoisia hahmoja, jotka huutavat toisilleen ja tanssivat raunioissa.
Kiellettyjen teurasuhrien vastaanottajia peltokultissa; profeetallisesti erämaaksi rappeutuvan kaupungin vertauskuva.
Leviticus 17,7 kieltää uhrikultin ikuisena säädöksenä ja leimaa sen hengelliseksi aviorikokseksi; Kronikka mainitsee Jerobeamin omat papit.
Kreikkalaiset satyyrit ja Pan käännöksen mukauttamisena; Jesaja 34,14:ssä Se’irim seisovat Lilithin rinnalla.
Yksikkö sa’ir tulee juuresta sa’ar, karkea tai karvainen, ja sillä on kolminkertainen merkitys: karvainen, vuohipukki, vuohidemoni. Todisteet ovat peräisin eri tekstikerrostumista: pyhyyslaista, kronistisesta teoksesta ja profetiasta.
Leviticus 17,7 kieltää edelleen teurasuhrien tuomisen Se’irimeille, joiden perässä he harjoittavat haureutta, ikuisena säädöksenä, ja leimaa kultin hengelliseksi aviorikokseksi. Kronikka kertoo, että Jerobeam asetti pappeja kukkuloille ja Se’irimeille. Jesaja 13:ssa ja 34:ssä Se’irim asuttavat lopulta tuhottuja Babelin ja Edomin kaupunkeja: siellä, missä sivilisaatio päättyy, alkaa niiden valtakunta.
Mikään suurista käännöksistä ei ole itsessään yhtenäinen: kulttikontekstissa käännetään mieluummin demoni tai paholainen, autiomaakontekstissa mieluummin karvainen tai satyyri. Septuaginta kääntää Leviticus 17,7:n turhiksi asioiksi, King James -raamattu käyttää satyrs, Luther Feldteufel ja Feldgeister.
Uskontotieteellisesti Se’irim ovat vuohenhahmoisia pelto- ja autiomaademoneja. Kolme selvennystä: niiden tulkinta himokkaiksi kreikkalaisiksi satyyreiksi on vastaanottohistoriaa, ei muinaisen Lähi-idän löydös. Sana on monimerkityksinen, ei yksiselitteisesti demoni. Ja rinnastus Azazeliin ei ole tutkimuksen konsensus.
Se’irimien käsittely Raamatussa ei ole suojaava rituaali, vaan kielto: Leviticus 17,7 kieltää ikuisena säädöksenä teurasuhrien tuomisen niille ja tulkitsee peltokultin hengelliseksi aviorikokseksi. Se, että Kronikka erikseen kertoo Jerobeamin asettaneen pappeja kukkuloille ja Se’irimeille, osoittaa, miten todellisena tämä kultti näyttäytyi raamatullisille kirjoittajille. Vuohidemonien torjuminen oli siten kultillisen puhtauden kysymys, ei magiaa.
Sovituspäivän kaksi pukkia kutsutaan myös Se’irimeiksi, mikä houkuttelee rinnastamaan ne Azazeliin; uudempi tutkimus erottaa ne kuitenkin toisistaan, sillä Azazel ei saa uhria. Vuohenhahmon kautta syntyi kääntäjien mukautus kreikkalaisiin satyyreihin ja Paniin. Ja Jesaja 34,14:ssä Se’irim seisovat rinnakkain Lilithin, juutalaisen perinteen tunnetuimman yöhahmon, kanssa. Erilliset artikkelit käsittelevät Ketev Meririä ja Agrat bat Mahlatia.
Mitä se’irit ovat?
Karvaisia, vuohenhahmoisia erämaan ja peltojen demoneita heprealaisessa Raamatussa, jotka asuttavat erämaita, peltoja ja raunioita ja saivat ajoittain oman uhrikulttinsa.
Miksi ne käännettiin satyyreiksi?
Vuohenhahmon vuoksi. Tämä rinnastus on vastaanottohistoriaa, joka syntyi Septuagintan ja Vulgatan välityksellä, ei itse muinaisen Lähi-idän lähteiden havainto.
Ovatko ne samat kuin Azazel?
Ei. Uudempi tutkimus erottaa nämä kaksi, sillä Azazel ei saa uhria; sovituspäivän kauristen nimien samankaltaisuus johtaa harhaan.
Suositellut sisäiset linkit:
Lisää perusteoksia löytyy kirjallisuusluettelosta.
Se’irit ovat samanaikaisesti raamatullisia erämaan demoneita ja vuohidemoneita, ja ne merkitsevät rajaa, jossa Raamatun järjestynyt maailma muuttuu erämaaksi, ja juuri sinne perimätieto on sijoittanut ne.
Sen vaikutusta vastaan kulttuurien yli ulottuva perimätieto mainitsee seuraavat suojakeinot:
Vertaa Suoja-kompassissa →Suositellut suojakeinot
Tämän kokoelman yksinkertaisin suojakeino: 41 kerrosta 999-aitokultaa, platinaa, hopeaa ja piitä, valmistettu Ruhlassa Thüringenissä. Sitä ei tarvitse aktivoida, se ei ole sidottu tiettyyn henkilöön ja se vaikuttaa noin 50 metrin säteellä, myös silloin kun sitä ei pidetä yllä.
Aiheeseen liittyvät olennot

Tiibetiläinen suojasolmu on solmittu naru, jonka lama on siunannut. Alkuperä ja merkitys selitett...

Trasgu, asturialainen kotitonttu, jonka kädessä on reikä. Alkuperä, siitä eroon pääseminen ja usk...

Kynnyssuoja suojaperiaatteena: miksi kynnys, ikkuna ja talon sisäänkäynti suojattiin, esimerkkejä...

Abzu, sumerilais-babylonialaisen kosmogonian kosminen makean veden alkumeri. Alkuperä Enuma Eliši...

Durga, hindulaisuuden sotajumalatar ja demonien voittaja. Voitto Mahishasurasta, Durga-puja, tiik...

Dağ İyesi, vuoren herra ja suojeluhenki turkkilaisessa kansanuskossa. Alkuperä, paikanhenkiusko j...